Sotamiehen sormet

Sara Wacklin


Onko vastakohtaisempia ammatteja kuin sotilaan ja lääkärin? Entä, jos sotilas ryhtyy neuvomaan apteekkaria haavojensa lääkinnässä? Selfhelppiä suomalaisittain. Tarina on Sara Wacklinin kirjasta “Hundrade minnen från Österbotten” vuodelta 1844.

Kaikkien oululaisten tuntema apteekki toimi Torikatu 7:ssä vuoteen 1983.

Kuuntele tarina Sotilaan sormista. Kertoja Mi Grönlund.

Revonlahden taistelussa tykinkuula tärveli suomalaisen sotilaan oikean käden niin, että sormet pysyivät hädin tuskin kiinni.

Sotilas lähetettiin Oulun sairaalaan muiden haavoittuneiden mukana. Itse hän piti päällystöltä saamaansa lähtökäskyä turhanpäiväisenä mokoman viiden sormen takia. Hän kuitenkin lähti kaupunkiin, missä poikkesi apteekkiin. Siellä hän löi haavoittuneen kätensä tiskille niin, että proviisori kalpeni sen nähdessään. Kylmän rauhallisesti sotilas pyysi ”hiukan laastaria kelvottomille sormilleen”. Proviisori käski haavoittuneen hakea kiireesti apua välskäriltä, sillä ”eihän laastari auta noin vaikeaan haavaan”.

”No! Kaikia muuta”, vastasi sotilas ja veti vasemmalla kädellään esiin terävän puukon. Sillä hän viilsi äkisti haavoittuneet sormensa irti. Sitten hän sanoi, että ”hyvästi nyt” ja teki lähtöä. Proviisori huusi, että ”ottakaa toki sormet mukaanne”, ja riensi sitomaan haavoittuneen käden kuten parhaiten taisi. Sotilas otti asian tyynen viileästi ja totesi naurahtaen: ”Eipä ole minusta enää muuhun kuin urkujenpolkijaksi.”

Oulun Vanha Apteekki perustettiin vuonna 1762. Vanhasta apteekista puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen Pakkahuoneenkadun ja Torikadun kulmassa edelleenkin oleva Veikko Kallion vuonna 1928 suunnittelema kolmikerroksinen kivirakennus. Sen vieressä oli kuitenkin 1960-luvulle asti vielä vanhempi apteekki. Korttelin kulmalla on pitkät perinteet apteekkitoiminnalle. Vuonna 1826 rakennettiin komea empiretyyppinen puurakennus vuoden 1822 tulipalossa palaneen apteekin tilalle Torikatu 9:ään. Vanha apteekki ulottui nykyisen tiilitalon paikalta Liiton tontin rajalle. Perimätiedon mukaan apteekin olisi piirtänyt itse Carl Ludvig Engel (1778-1840). Todisteita tästä ei ole, kuten ei ole monen muunkaan oululaisen ”engel-talon” osalta. Turun apteekkimuseosta löytyy dokumentti Oulusta. Sen perusteella saa kuvan siitä, että ongelmat tuohon aikaan olivat samankaltaisia kuin nykyäänkin. ”Atteki Oulussa Olisija niin hyveia ja antaisija Tälle W Kaupille Sellaiset aineet Joiten avulla Hän sais rakastumaan Sen jota hän rakastaa Avioliiton tarkoituksella”. Kirje on ajalta, jolloin apteekin inventaarioissa laskettiin iilimatojen määrää.

Suomennos; Sampsa Laurinen

Lähteet: Revonlahden taistelu, August Malmström 27.4.1808, Museovirasto / 1808-års krigskalender, Albert Edelfelt 1890–1899, Museovirasto / Erottajan apteekki ja apteekkari Harry Henriksson, 1900-luvun alku, Museovirasto / Oulun vanhan apteekin talo juhlavalaistuksessa. Museovirasto.

Svenska Kulturfonden on tukenut Sara Wacklinin “Hundrade minnen från Österbotten” tarinoiden julkaisua.

Tarinapankki ovat oppaasi paikallisiin tarinoihin.

Jätä arvostelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.