Hangossa painokkaimmat vetoomukset puhtaan veden puolesta – kulkutauteja vastaan – kuultiin lääkärikunnan keskuudesta, äänekkäimpinä kaupunginlääkärit Wilhelm Snellman jo vuonna 1889 ja Sam Chydenius vuosina 1897–1917. Viemäri- ja vesijohtojärjestelmä kehittyi vähitellen ja viimein vuonna 1910 pantiin alulle Hangon vesitornin suunnittelu. Tehtävään kutsuttiin samainen arkkitehti Waldemar Aspelin, joka oli juuri piirtänyt kylpylän ja Kasinon laajennukset.
Hangossa painokkaimmat vetoomukset puhtaan veden puolesta – kulkutauteja vastaan – kuultiin lääkärikunnan keskuudesta, äänekkäimpinä kaupunginlääkärit Wilhelm Snellman jo vuonna 1889 ja Sam Chydenius vuosina 1897–1917. Viemäri- ja vesijohtojärjestelmä kehittyi vähitellen ja viimein vuonna 1910 pantiin alulle Hangon vesitornin suunnittelu. Tehtävään kutsuttiin samainen arkkitehti Waldemar Aspelin, joka oli juuri piirtänyt kylpylän ja Kasinon laajennukset.
Jo alkumetreillä vesitorni päätettiin rakentaa kestävistä materiaaleista: tiilestä ja graniitista. Korkeudeksi riittäisi 30 metriä ja vesisäiliön tilavuudeksi 400 m3. Runkoon muurattiin Tvärminnen tiilitehtaalta tuodut 178 000 kalkkihiekka- ja 105 000 punatiiltä. Torni vuorattiin graniitilla. Puiset raput kiersivät spiraalimaisesti tornin sisäseinää.
Kun rakennus oli kohonnut vasta 11 metriin, Hangö Bladetin pakinoitsija Charles raportoi 10.9.1910:Rakkaat ystäväiseni, nyt on rakennettu vain kolmasosa koko tornin korkeudesta ja kuitenkin tuntuu kuin kylmät väreet kulkisivat koko ruumiin läpi, kun katsoo maailmaa tuolta yläilmoista. Nyt näkyy jo Russarö puhumattakaan Bengtskäristä, jota voi melkein koskettaa. –. Näkymä on jo nyt suurenmoinen, mutta mitä saammekaan nähdä sitten, kun torni on valmis. Me voimme lähitulevaisuudessa soittaa Tammisaaren palotorniin ja pyytää, jos vahti — hätistäisi pois vasemmalla poskellaan istuvan kärpäsen, ja naapurikaupungin pormestari voisi pyytää meitä tarkistamaan, onko hänen solmionsa suorassa.
Kun rakennus oli kohonnut vasta 11 metriin, Hangö Bladetin pakinoitsija Charles raportoi:
Rakkaat ystäväiseni, nyt on rakennettu vain kolmasosa koko tornin korkeudesta ja kuitenkin tuntuu kuin kylmät väreet kulkisivat koko ruumiin läpi, kun katsoo maailmaa tuolta yläilmoista. Nyt näkyy jo Russarö puhumattakaan Bengtskäristä, jota voi melkein koskettaa. –. Näkymä on jo nyt suurenmoinen, mutta mitä saammekaan nähdä sitten, kun torni on valmis. Me voimme lähitulevaisuudessa soittaa Tammisaaren palotorniin ja pyytää, jos vahti — hätistäisi pois vasemmalla poskellaan istuvan kärpäsen, ja naapurikaupungin pormestari voisi pyytää meitä tarkistamaan, onko hänen solmionsa suorassa.
Hangö Bladet 10.9.1910.
Neuvostomiehityksen aikaan Bromarviin paenneiden hankolaisten kerrotaan tähystäneen aina kaupungista kantautuvien räjähdysten jälkeen, olivatko kirkko ja vesitorni yhä paikoillaan. Pommikoneet eivät torniin osuneet, mutta Neuvostoliitto räjäytti vesitornin aikapommilla vetäytymistään seuraavana päivänä 3.12.1941.
Uuden vesitornin rakentaminen kuului ensimmäisiin jälleenrakennushankkeisiin. Arkkitehdiksi kutsuttiin Bertel Liljeqvist, joka vastasi myös kaupungintalon ja keskuskoulun piirustuksista. Materiaaliksi valittiin betoni. Tornin korkeus kasvoi 48 metriin, vesisäilön tilavuus 490 kuutioon. Neljään suuntaan näyttävät kellotaulut ovat halkaisijaltaan 2 metrisiä. Pylväiden päihin suunniteltiin ensin merenneitoveistoksia, mutta säästösyistä tyydyttiin nykyisiin simpukkakoristeisiin.
Teksti: Sampsa Laurinen
Kuvat: Hangon Museo.
Lähteet: Marketta Wall: Vettä hankolaisille, Hangon kaupunki, 2005
Tämä tarina on tuotettu Svenska Kulturfondenin tuella.
