Definition des Inhalts? Unerbittlichkeit angesichts der Widrigkeiten, Gelassenheit angesichts des Leidens. Die Geschichte des bemerkenswerten Abstiegs stammt aus dem Buch „Hundrade minnen från Österbotten“ von Sara Wacklin aus dem Jahr 1844.
Vanha merimies Anders Hägg, pitkä ja lujatekoinen äijä, saapui eräänä kirpeänä talvipäivänä Kallisenmäelle. Yllään hänellä oli merimieslakki ja uloskulunut friisiläistakki. Perässään äijä veti kelkkaa, jonka hän oli lastannut täyteen tiiliä. Mäen laelle päästyään hän istuutui mukavasti lastin päälle laskeakseen alas. Mutta korkealta istuinsijaltaan hän ei kyennytkään ohjaamaan kelkkaa. Viilettäessään mäkeä alas näytti kovia kokenut merimies kutenkin rauhalliselta.
Raskaan kuorman kiihdyttämässä vauhdissa kelkka kääntyi väärään suuntaan, kohti suurta avantoa, jonka lähistöllä asuva värjäri oli hakannut jäähän tykötarpeitaan varten. Vakaasti hän katsoi edessään vauhdilla lähestyvää avantoa ja varmaa kuolemanvaaraa. Hän ei hätääntynyt eikä huutanut apua lähistöllä seisovilta ihmisiltä, jotka toisen avannon luona katselivat suut ihmetyksestä avoinna, miten vanha Häggin äijä ”lasketteli” kuin päteväkin perämies myrskyssä, vaikkakin suoraan ammottavaa avantoa kohti. Hänet ehdittiin nähdä vain vilaukselta ennen kuin kelkka ja lasti katosivat salamannopeasti jään alla kuohuvaan koskeen.
Haettiin välineitä hukkuneen nostamiseksi, ja pari kyynärää paksuun jäähän hakattiin aukkoja monin paikoin – tuloksetta. Raskas kelkkakin oli kadonnut koskeen, joka jylisi kammottavana jääholvin alla.
Kun turhaan oli työskennelty pari tuntia, pelastumisen toivo sammui. Väki valmistautui lähtemään jäältä. Silloin aivan odottamatta kuultiin huuto ja nähtiin ihmispään pistävän esiin toisesta, pienemmästä avannosta noin sata syltä ylempää kuin oli etsitty. ”Hohoi!” karjui Hägg: ”Auttakaa minut ylös tästä kirotun ahtaasta kolosta!” Avanto oli todellakin niin pieni, ettei hän mahtunut kapuamaan sieltä ylös ennen kuin aukon suuta oli kirveillä levennetty. Vaan viimein seisoi Häggin äijä jään päällä, oikaisi pitkän selkänsä ja sanoi: ”Kirotun kumarassa tuolla alhaalla joutui kulkemaan.”
Vaan eipä Häggin äijää enää tämän jälkeen mäenlasku huvittanut koskaan.
Übersetzung Übersetzung; Samsa Laurinen.
Svenska Kulturfonden hat die Veröffentlichung von Sara Wacklins Erzählungen „Hundrade minnen från Österbotten“ unterstützt.