Suomen Höyrylaivayhtiön siirtolaishotelli

Hanko oli siirtolaisten tärkein lähtökaupunki 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Hangon sataman kautta lähti noin 250 000 suomalaista uutta elämää etsimään. Hangossa majoituskapasiteetti on aina ollut ongelma, ja 1900-luvun alussa oli Hangossa erityisen paljon siirtolaisia, jotka yöpyivät täällä yön tai kaksi ennen kuin he jatkoivat matkaansa Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Suomen Höyrylaivayhtiö, joka vastasi siirtolaisten matkasta Suomesta käsin, päätti rakentaa Bulevardille siirtolaishotellin vuonna 1902.

Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin Suomesta oli alkanut 1860-luvulla, mutta vilkastui erityisesti 1890-luvulla kun Suomen Höyrylaivayhtiö aloitti viikoittaisen liikennöinnin Hangon ja Hullin välillä. Hanko oli pitkään Suomen ainut talvisatama ja tänne oli suora rata Vaasasta vuodesta 1882 alkaen. Siirtolaiset olivat iso teema yhteiskuntakeskustelussa, alussa olivat päättäjät huolissaan kun nuori sukupolvi halusi lähteä maasta pois, mutta vähitellen huomattiin, että tästä oli myös hyötyjä, kun saatiin uutta tietoutta ja omaisuutta palaavien siirtolaisten kautta. Alussa matkat eivät olleet järjestettyjä, mutta kun viikossa tuli satoja siirtolaisia satamaan, täytyi myös Venäjän lain mukaan järjestää matka. Suomen Höyrylaivayhtiö hoiti käytännön asiat.

Hangossa majoituskapasiteetti on aina ollut ongelma, ja 1900-luvun alussa oli Hangossa erityisen paljon siirtolaisia, jotka yöpyivät täällä yön tai kaksi ennen kuin he jatkoivat matkaansa Englannin kautta Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi vuonna 1902 Hangon kautta kulki 21 874 siirtolaista ja Suomen Höyrylaivayhtiö, joka vastasi siirtolaisten matkasta Suomesta käsin, päätti rakentaa Bulevardille siirtolaishotellin konttorinsa yhteyteen. Tontilla oli jo aikaisemmin ollut pieni 3 huoneen majatalo, mutta nyt siirtolaisilla oli huomattavasti enemmän tilaa ja heitä ei tarvinnut majoittaa ympäri kaupunkia. Jos mennään kaupungin alkuaikoihin, oli tontilla 1880-luvulla Hangon vapaapallokunnan juhlakenttä ennen kuin se siirtyi Kylpyläpuistoon. 

Rakennus valmistui joulukuussa 1902, mutta se otettiin käyttöön vasta vuoden 1903 puolella. Piirustukset oli laatinut Ludvig Mallander. Mallander oli valmistunut 1898 arkkitehdiksi. Talo oli kaksikerroksinen, alempi kerros oli tiilestä ja toinen puusta. Siellä oli 14 makusalia ja sali. Naisilla ja miehillä oli omat osastonsa. Hotelli oli mitoitettu noin 300 hengelle. Vahtimestarilla oli myös asuntonsa siellä. Vahtimestari oli siirtolaisia vastassa rautatieasemalla, joka sijaitsi Bulevardin päässä torin vierellä. Yö siirtolaishotellissa maksoi 50 penniä eli 2 € nykypäivään verrattuna. Ruoka täytyi itse hankkia, ja monella oli omat matkaeväät mukana. Vahtimestarin rouva myi kahvia ja pullaa. 

Huoneissa oli neljä rautaista kolmikerrossänkyä sekä pöydät, tuoleja tai lyhyitä penkkejä, eli yhteen huoneeseen majoitettiin 12 henkeä. Yksi sali oli odotussali, jossa odotettiin laivan lähtöä. Toisessa salissa tehtiin lääkärintarkastus. Jos ei läpäisyt lääkärintarkastusta, ei voinut nousta maihin Yhdysvaltoihin. Tavallisin sairaus oli tarttuva silmäsairaus trakooma, joka saattoi johtaa sokeuteen, mutta se oli parannettavissa, jos se hoidettiin ajoissa. Hotelli pestiin perusteellisesti kaksi kertaa viikossa päivittäisen siivouksen lisäksi. 

Siirtolaishotellin vieressä oli sekä siirtolaiskonttori ja Yhdyspankin konttori. Siirtolaiskonttorista sai matkalippunsa, ja siellä myös kirjattiin ylös tiedot matkustajista. Pankista sai vekselin eli maihinnousurahan, jota ilman ei voinut päästä maihin. Viikossa kulki Hangon kautta 500 siirtolaista 1900-luvun alussa, joten he olivat tuttu näky Hangossa. Suomen Lähetysseura kävi viikoittain hotellissa järjestämässä tilaisuuksia matkalaisille.

1920-luvulla siirtolaisuus loppui lähes täysin ja vuodesta 1928 alkaen oli rakennuksessa Hangon verolautakunnan toimisto. Höyrylaivaosakeyhtiö myi kalusteet vuonna 1933 Oy Hangon Laivanahtausliike Ab:lle ja koko kiinteistön vuonna 1948. Tänne majoittui nyt talvisin kotkalaisia satamatyöntekijöitä, jotka olivat töissä satamassa. Toinen puoli rakennuksesta toimi matkailijakotina. 1970-luvulle tultaessa vähenivät talvityöntekijät ja kaupunki vuokrasi vuodesta 1979 alkaen rakennuksen toimistotilaksi. Täällä toimi museotoimisto, kulttuuritoimisto, kesäyliopisto, kansalaisopisto, matkailutoimisto, liikuntatoimisto, nuorisotoimisto sekä kauppakamari. Vuonna 1992 talo siirtyi Castrum Oy:lle ja taloon tehtiin asuntoja.