Sibelius ging sowohl segeln als auch ins Bad in Hanko, aber im Sommer 1902 verbrachte er mehr als einen Monat hier in Tvärminne. Die einzige Frau war schwanger und depressiv. Jean wollte an einen ruhigeren Ort. Er lebte in Södergård, wo zuvor Sakari Topelius, Hjalmar Munsterhjelm und Juhani Aho die Sommer verbracht hatten.
Hören Sie sich die Geschichte von Jean Sibelius in Hanko an.
Sibelius kävi sekä purjehtimassa että kylpylässä Hangossa, mutta kesällä 1902 hän vietti täällä runsaan kuukauden Tvärminnessä. Aino-vaimo oli raskaana ja alakuloinen. Jean halusi päästä rauhallisempaan paikkaan. Hän asui Södergårdissa, jossa Sakari Topelius, Hjalmar Munsterhjelm ja Juhani Aho olivat aikaisemmin viettäneet kesiä. Sibelius kuljetutti pianon Södergårdiin hiekkatietä pitkin. Kyseessä oli ensimmäinen piano kylässä ja talon isäntä, luotsi Österlund piti musiikista ja kuunteli salaa Sibeliuksen soittoa. Kesä meni uidessa, purjehtiessa, mutta myös juhliessa Hangossa. Maestro joutui kääntymään lääkärin puoleen luultavasti alkoholin aiheuttamien vaivojen takia. Yksi ystävistä oli hankolainen voinviejä Arthur Borgström, jonka runon Thaïs Sibelius sovitti lauluksi.
Sibeliuksella oli työn alla useampia kappaleita, mutta ainoastaan laulu Untako vain? on päivätty Tvärminnessä 14.7. Hän kävi esittelemässä laulun Ida Ekmanille tämän lähistöllä olevan huvilaan Hästössä, ja hän myös kantaesitti laulun. Säveltäjä kirjoitti vaimolleen, että hän myös oli saanut teemoja viulukonserttoonsa. Sibeliuksen mesenaatti Axel Carpelan kävi tapaamassa ystäväänsä Tvärminnessä. Työn alla oli myös muita yksinlauluja ja uusi versio sävelrunosta Satu. Jean Sibelius oli jo tähän aikaan laajasti tunnettu henkilö, ja kirjailija Jonatan Reuter, joka vietti paljon aikaa Tvärminnessä, kirjoitti Hufvudstadsbladetiin samana syksynä Sibeliuksen vierailusta Tvärminneen. Sibelius itse piti artikkelista, mutta Aino-vaimon mielestä se oli lapsellinen. Alla on ote tekstistä.
”Lämmin, pehmeä hiekka tai sileä kalliopaasi ja tuolla ulkona kristallinkirkas vesi, jonka alla kova ja sileä pohja, kuin lattia hitaasti syvenee ulospäin. Sellaisen näkymän houkutusta ei Sibeliuskaan voinut vastustaa. Hän ui, lepäsi sitten rannalla, ui taas ja nukahti lopulta tuoksuvan männyn varjoon. Aika kului ja hänen isäntäväkensä huolestui. Päivällinen oli odottanut jo tuntikausia, mutta häntä, jonka olisi pitänyt tulla herkuttelemaan tuoreilla kampeloilla, ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Luotsi-isäntä huolestui jo tosissaan ja suunnitteli jo ”haravoinnin” suorittamista kadonneen löytämiseksi, kun joku tiesi kertoa, että eräs mies oli nähty uivan aivan hillittömästi alhaalla hiekkarannalla. Kun asia tarkistettiin, löydettiin uimari nukkumasta männyn juurelta ja hänet vietiin riemusaatossa kampeloiden ääreen.”
Jonatan Reuter, Jean Sibelius i Tvärminne, Hufvudstadsbladet 16.9.1902.
Untako vain? Untako vain kaikki’ ollut on, kun olit ystäväin
Kuin lumo laanneen laulelon on muistos mielessäin.
Mä muistan ruusun antamas, kun pois mä luotas sain,
kun kiilsi kyynel poskellas; kaikk’ untako lie se vain?
Kuin vuokko kedon keväisen, niin hetken kestävä,
mi tieltä uutten kukkien pian kuihtuu kelmeenä.
Vaan usein on kuin nyyhkyttäin sois ääni rinnassain:
on kaunein muisto elämäin se vaikk’ ol’ unta vain.
- Josef Julius Wecksell
Tiesittekö, että Hangossa on Sibeliuspuisto, joka perustettiin vuonna 1953 säveltäjän 88-vuotias päivän kunniaksi terveyskeskuksen viereen. Tvärminnestä löytyy myös Sibeliuksentie.
Jean Sibelius pianon ääressä. Ainola
Quellen:
Sjöman, Hjalmar & Bonney, Thérèse, Fotograf National Board of Antiquities, Historical Image Collection. Nyblin, D. & Helander, IR Jean Sibelius. Nationales Amt für Altertümer. Sjöman, H. Jean Sibelius. Nationales Amt für Altertümer. Foto Roos, v. Jean Sibelius am Klavier. Stadtmuseum Helsinki. , Jean Sibelius schreibt in einem Notenblatt. Nationales Amt für Altertümer.
schön zu lesen