Kuuntele tarina Hangon Natsi-Saksan kauttakulkuleiristä. Kertoja Mi Grönlund.
Hangon Tullinimessä sijaitsi Saksan armeijan kauttakulkuleiri vuosina 1942-1944. Se oli tarkoitettu 3000 sotilaalle, mutta siellä oleskeli jatkuvasti 4000, välillä jopa 5000 sotilasta. Hangon etuna oli lyhyt merimatka Saksan valtaamiin Baltian satamiin Tallinnaan ja Liepajaan sekä Puolaan Danzigiin. Hanko oli myös hyvä talvisatama, joten joukkoja voitiin kuljettaa ympäri vuoden.
Tammikuussa 1942 jäätilanne oli vaikea. Ensimmäiset Hangon kautta matkustaneet saksalaissotilaat joutuivat kävelemään loppumatkan jäätä pitkin Hangossa odottaviin juniin. Pian laivoja tuli lisää. Saksan työjärjestö Organisation Todt asettui Villa Tellinaan Hangon keskustassa kesäkuussa 1942. Suomi vuokrasi Saksalle Tulliniemen, ja kauttakulkuleirin rakennustyöt alkoivat. Kesä oli lämmin ja aurinkoinen, työtä tehtiin kovalla kiireellä. Suomalaiset Lotta Svärd -järjestön lotat vastasivat muonituksesta. Tulliniemeen nousi yli sata miehistöparakkia, talleja, suuri sotilaskoti, sairaala, elokuvateatteri, neljä saunaa ja täinpoistolaitos. Kaivoja kaivettiin kymmenittäin, mutta saksalaiset epäilivät ruskean juomaveden laatua ja vetivät alueelle puisen vesijohdon. Jo elokuun loppupuolella leiri oli valmis ottamaan vastaan ensimmäiset lomalaisia kuljettavat junat.
Junat pohjoisrintamalta Hankoon kulkivat päivin ja öin. Niiden kymmenissä karjavaunuissa matkusti kussakin nelisenkymmentä väsynyttä ja likaista miestä, joiden päät kuhisivat täitä. Perillä miehet laskeutuivat vaunuista ja järjestäytyivät piikkilanka-aidan eteen. Täisaunan ja lääkärintarkastuksen jälkeen jokainen sai ylleen puhtaan asepuvun. Lomatunnelmaa kohotettiin rentoutumalla leirin omassa elokuvateatterissa ja suuressa sotilaskodissa, jossa saksalaisen Punaisen Ristin sisaret hoitivat tarjoilua. Varsinkin pilsneri kävi kaupaksi. Joskus sotilaat ostivat korillisen ja istuivat porukalla sen ympärille. Jano oli monella kova. Matka pohjoisrintamalta Hankoon oli kestänyt useita päiviä. Sitten joukkojenkuljetusaluksiksi muutetut rahtilaivat veivät heidät Suomenlahden yli Tallinnaan ja sieltä junat edelleen Saksaan. Osa sotilaista vietti lomansa täällä Tulliniemen kauttakulkuleirissä.
Leirin kantahenkilökunta kävi usein kaupungissa elokuvissa. Marssi keskustaan kesti puoli tuntia ja taittui kansallissosialistien tunnussäveltä Horst Wessel Liediä ja muita ajan marssiklassikkoja laulaen. Matka takaisin oli epämuodollisempi, ja sotilaita heiloineen nähtiin usein kulkemassa leirin suuntaan. Parisuhteita solmittiin ja lapsia syntyi, mutta vain muutamia, hyvin vähän suhteessa saksalaissotilaiden suureen määrään. Hankolaiset ansaitsivat lisätuloja rahtaamalla sotilaiden matkatavaroita leirin ja sataman välillä. Laivakuljetukset olivat niin säännöllisiä, että tuotuaan yhden erän matkatavaroita leirin portille, pian oli jo seuraavien lähtijöiden vuoro. Lomalle lähtiessään sotilaat maksoivat kuljetuspalkkion enimmäkseen rahalla; Saksasta palaavat antoivat erilaisia herkkuja. Pula-aikana elintarvikkeet olivat halutumpia kuin raha.
Syyskuun 1. päivänä 1944 viimeiset saksalaiset lähtivät Hangosta. He poistuivat rauhanomaisesti mutta Tulliniemen kärkeen johtavan tien varresta on löytynyt taisteluhautoja, joita ilmeisesti saksalaiset kaivoivat. Ne saattavat viitata siihen, että joukot valmistautuivat puolustamaan kauttakulkuleiriä ja niemen satamaa. Hitler oli kesällä 1944 antanut määräyksen perustaa lomalle saapuneista rykmentin, joka valtaisi Hangon, mikäli Suomi solmisi erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa. Rauha Neuvostoliiton kanssa solmittiin vain kaksi ja puoli viikkoa saksalaisten poistumisen jälkeen 19.9. Rauhansopimus velvoitti suomalaiset julistamaan sodan Saksalle ja häätämään Saksan joukot Suomesta. Muutama hankolaistyttö lähti sulhasensa mukana Itämeren taakse.
Arkeologi Jan Fast on tutkinut sodanaikaisia Hankoa ja hän on ryhmineen tehnyt arkeologisia kaivauksia mm. Tulliniemen leirillä. Tutustu Jan Fastin blogiin, josta löydät tietoa hänen tutkimuksistaan ja konfliktiarkeologiasta.
Lähteet: Jan Fast: German transit camp at Tulliniemi, Hanko 1942-1944. Teoksessa J. Kaila;& J. Knuutila, Inside and Beside the Camp (s 34-41). The Academy of Fine Arts at the University of the Arts, Helsinki 2017.
Tämä tarina on tuotettu Svenska Kulturfondenin tuella.
