川を渡るすべての手段の中で、最もまれなのはおそらく冬の橋です。物語は、1844年のサラワックリンの本「HundrademinnenfrånÖsterbotten」からのものです。
Joen yli pääsi talvisin Koskenniskassa Erkkolan kohdalta. Kun joki ei kovan virtauksen vuoksi sillä kohtaa jäätynyt, rakennettiin sinne jääsilta eli tilja. Talonpojat hakivat kauempaa joen kiintojäästä kohdan, josta he pystyivät hakkaamaan arviolta joenlevyisen jäälautan irti. Lautan annettiin ajelehtia virran mukana oikeaan paikkaan, missä sen toinen pää kiinnitettiin rantaan, jolloin virta painoi lautan toisen pään vastarantaan kiinni. Kovassa pakkasessa tiljan päät jäätyivät yhä lujemmin rantoihin kiinni, ja lopulta se kantoi jo hevoskuormiakin.
Tällainen silta rakennetaan leveän joen ylitse joka talvi, ja kaikkina keväinä ennustaa juuri tiljan irtoaminen, että pian ampaisevat jäät liikkeelle myös suuresta koskesta.
翻訳翻訳;サンプサ・ローリネン。
Svenska Kulturfonden on tukenut Sara Wacklinin “Hundrade minnen från Österbotten” tarinoiden julkaisua.