Kolme merimailia puistokallioiden kärjestä itään siintää Sandskärin saari. 1920-luvun puolivälin tyyninä kesäpäivinä sieltä kantautui kauas kuuluisan laulajan Helge Lindbergin ääni. Kesäisin hän harjoitteli 8 konserttiohjelmistoa valmiiksi omalla saarellaan ja antoi vuosittain toista sataa konserttia ympäri Eurooppaa. Perheen varsinainen kotikaupunki oli Wien.
Hangossa Helge Lindberg oli ilmestys. Kauppareissuille hän tuli tervatulla talonpoikaispurrellaan ja pukeutui kalastajien lailla: sydvestiin, villapaitaan, öljykangastakkiin ja housuihin. Saarellaan hän viihtyi mieluiten alastomana, ja jos ilmat sallivat, sunnuntaisin hän sonnustautui pelkkään vyöhön. Ruumiinrakenteeltaan mies oli atleettinen ja väkevä kuin piru.
Mihin Helge ryhtyikin, aina hän pyrki ylittämään itsensä. Syntyjään hän oli ollut varreltaan heiveröinen. Äänihuulissaan hänellä oli pieni epämuodostuma, joka hoidettiin leikkauksella ja ankaralla harjoittelulla. Maailmalla Helge Lindberg tunnettiin poikkeuksellisesta hengitystekniikastaan. Hän pystyi laulamaan hyvin pitkiä fraaseja yhdellä hengityksellä, joka päättyi valtavaan crescendoon!
Helge Lindbergillä oli harvinaisen terävä pää. Hän muisti ohjelmistonsa ulkoa, lauloi 12 kielellä ja tarvittaessa murteillakin, hän luki paljon ja valitsi laulettavakseen kirjallisesti antoisia tekstejä. Kirjoittipa hän runoja itsekin, saksaksi ja ruotsiksi.
Hangossa Helge Lindberg antoi muutamia konsertteja, jotka vetivät useimmiten tuvan täyteen. Legendaarisessa Kylvettäjättärien juhlassa vuonna 1927 hän lauloi Schubertia ja suomalaisia kansanlauluja. Casinolla oli paikat 1000 hengelle, mutta kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Hangö-lehti raportoi: ”Hangossa oli taas kuin vanhaan hyvään aikaan. Täällä oli kesä ja aurinkoa, täällä oli niin paljon ihmisiä, että kaikille ei tahtonut löytyä majapaikkaa, täällä oli jahteja pullistuvine purjeineen, täällä oli nuoruutta ja kauneutta, täällä oli ministereitä ja kenraaleja, täällä oli ihmisiä ainakin kymmenestä Euroopan maasta, täällä oli kielten sekoitus, täällä oli elämää, täällä oli juhla.”
Kuvat: Hangon Museo, Sibelius museo.
Lähteet: Birgitta Ekström-Söderlund, Marketta Wall: Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II Hangon museon julkaisusarja no 26, 2007.
Tämä tarina on tuotettu Svenska Kulturfondenin tuella.