Kaukolanharjun näkötorni

Suomen Matkailuyhdistys kehotti suomalaisia vuonna 1924 näkötornien rakentamiseen luonnonkauniille seuduille. Lounais-Hämeen vaikuttajat ryhtyivät tuumasta toimeen. Tammelan Kaukolanharjun näkötornin avajaisia juhlittiin heinäkuussa 1926. Juhlapuheissa näkötornin toivottiin kehittävän niin kauneusaisteja kuin jalostavan sisäistä ihmistämmekin sekä opettavan kunnioittamaan Jumalaa, rakastamaan lähimmäistä ja kotiseutua sekä koko isänmaata. Näkötornista avautuva maisema innoitti ainakin taiteilija Albert Edefeltiä, joka maalasi yhden tunnetuimmista suomalaisista maisemamaalauksista “Kaukolanharju auringonlaskun aikaan”.

Tammelan kunta

Lounais-Hämeen Helmi

Suomelle tunnusomaisia järvi- ja metsämaisemia on ihailtu läpi vuosituhansien. Luontaisia näköalapaikkoja ovat tarjonneet harjut, vaarat ja kalliot, joille on kiivetty ihailemaan näkymiä. Vanhimmat suomalaiset näkötornit on rakennettu 1800-luvulla, mutta matkailun ja vapaa-ajan kasvaessa maiseman ihailuun pystytettiin näkötorneja erityisesti 1900-luvun alussa. 

Vuonna 1924 Suomen Matkailuyhdistys kehotti sivistysseuroja näkötornien rakentamiseen luonnonkauniille seuduille. Näkötornin tarkoitus oli antaa ihmiselle mahdollisuus nähdä maisema korkealta, mahdollisimman laajana ja esteettömänä. Nuoressa Suomessa kauniiden ja jylhien maisemien ajateltiin herättävän yleviä tunteita, kotiseuturakkautta ja isänmaallisuutta. Toisaalta näkötorneista kotiseudun kauneutta näytettiin myös vieraille. 

Kaukolanharjun maisemia matkailijat ovat ihailleet viimeistään 1800-luvulta lähtien, jolloin erityisesti viereisen Saaren kartanon herrasväki toi harjulle vieraitaan. Myös Kaukolan kylän asukkaat ovat kulkeneet harjun läpi kirkonkylälle. Näkötornia paikalle oli ehdotettu jo paljon aiemmin, mutta varsinaisiin rakennuspuuhiin päästiin vuonna 1926, kun toimeen tarttui muutamaa vuotta aiemmin perustettu Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, puuhamiehenään erityisesti yhdistyksen sihteeri ja kotiseutuvaikuttaja Esko Aaltonen.

Näkötornin rahoittamiseksi järjestettiin paikkakunnalla talkoita, iltamia ja arpajaisia. Tornin piirustukset laati rakennusmestari A. Nummi, joka yhdessä maanviljelijä Onni Jaakkolan kanssa myös valvoi töiden etenemistä. Yhdistys vuokrasi tornia ympäröivän maa-alueen viereisen Saaren kartanon isännältä Victor Eugen de la Chapellelta. 1930-luvulla kartanolta saatiin vuokralle myös viereinen Saaren kansanpuiston alue. 

Tornin rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1926. Puurakenteiseen torniin valmistui yhteensä kahdeksan kerrosta sekä näköalatasanne. Maisemaa pääsi ihastelemaan lopulta 21 metrin korkeudesta, kun alkuperäiseen suunnitelmaan päätettiin vielä rakennusvaiheessa lisätä muutama metri näköalaa parantamaan. Tornin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin keittiö, vahtimestarin komero ja eteinen. Toisesta kerroksesta löytyi kahvisali ja kahvipöytiä sijoitetiin myös parvekkeelle. Näkötornin läheisyyteen rakennettiin ulkohuonerakennus ja liiteri.

Näkötorni herätti heti kiinnostusta, ja jo rakennusvaiheessa uteliaita kävijöitä oli työmaalla vaivaksi asti. Kävijöitä riitti myös valmistumisen jälkeen, ja seuraavan vuoden aikana tornissa vieraili yli 6000 maksavaa asiakasta.

Avajaistunnelmaa

Kaukolanharjun näkötornin avajaisia vietettiin 4.7.1926 torni ollessa vielä hieman keskeneräinen. Torni oli juhlapäivänä avoinna aamukymmenestä iltakymmeneen. Avajaisjuhlintaan kuului niin juhlapuheita, laulua kuin runonlausuntaakin. Pääsipä paikanpäälle höyrylaivallakin. 

Tervehdyspuheen piti Kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Antto Laiho. Puheessaan Laiho kuvaili puista näkötornia matalaksi ja kestämättömäksi, mutta muistutti kuulijoita siitä, että sekin oli vaatinut huomattavia ponnistuksia ja yhteisvoimaa. 

Puheessa asetetut tavoitteet näkötornille eivät kuitenkaan olleet vaatimattomia: näkötornin ajateltiin kehittävän niin kauneusaisteja kuin jalostavan sisäistä ihmistämmekin. Samalla Laiho toivoi näkötornin opettavan kunnioittamaan Jumalaa, rakastamaan lähimmäistä ja kotiseutua sekä koko isänmaata.

Näkötornin myöhempiä vaiheita

Talvisodan aikana tornia käytettiin ilmavalvontatehtävissä, mutta sodan jälkeen se palasi nähtävyyskäyttöön. Vuosien varrella tornia on kunnostettu useaan otteeseen, ja esimerkiksi vuonna 1953 katseluparveke uusittiin ja näkötornin viereen pystytettiin Albert Edelfeltin muistokivi.

Vuonna 1973 näkötorni jouduttiin kokonaan sulkemaan huonon kunnon vuoksi, ja purkamistakin ehdotettiin, ennen kuin Tammelan kunta otti näkötornin vastuulleen ja toteutti perusteelliset korjaustyöt. Vuosikymmenten saatossa myös puinen lautaverhous vaurioitui, ja näkötorni pellitettiin vuonna 1992 alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen. Kaukolanharjun näkötorni on vanhin edelleen käytössä oleva puurakenteinen näkötorni Suomessa.

Vuosikymmenten aikana näkötornista on muodostunut monelle paikalliselle tuttu paikka, jossa on ensin vierailtu lapsena luokkaretkellä tai vanhempien kanssa, ja myöhemmin haluttu palata yhä uudelleen.

Saaren valssi on alun perin tehty Soili Mahlasen Saaren lumo -taidenäyttelyn avajaisiin Tammelassa vuonna 2009. Sävellys, sanoitus, sovitus, laulu, harmooni ja videoeditointi: Sanna Mansikkaniemi. Maalaukset videolla: Soili Mahlanen.

Kansikuva: Kanerva, T. Kaukolanharjun näkötorni Saaren kansallispuistossa. Museovirasto.

Kuvat: Forssan museo