Von allen Möglichkeiten, den Fluss zu überqueren, ist die Winterbrücke wahrscheinlich die seltenste. Die Geschichte stammt aus dem Buch „Hundrade minnen från Österbotten“ von Sara Wacklin aus dem Jahr 1844.
Joen yli pääsi talvisin Koskenniskassa Erkkolan kohdalta. Kun joki ei kovan virtauksen vuoksi sillä kohtaa jäätynyt, rakennettiin sinne jääsilta eli tilja. Talonpojat hakivat kauempaa joen kiintojäästä kohdan, josta he pystyivät hakkaamaan arviolta joenlevyisen jäälautan irti. Lautan annettiin ajelehtia virran mukana oikeaan paikkaan, missä sen toinen pää kiinnitettiin rantaan, jolloin virta painoi lautan toisen pään vastarantaan kiinni. Kovassa pakkasessa tiljan päät jäätyivät yhä lujemmin rantoihin kiinni, ja lopulta se kantoi jo hevoskuormiakin.
Tällainen silta rakennetaan leveän joen ylitse joka talvi, ja kaikkina keväinä ennustaa juuri tiljan irtoaminen, että pian ampaisevat jäät liikkeelle myös suuresta koskesta.
Übersetzung Übersetzung; Samsa Laurinen.
Svenska Kulturfonden hat die Veröffentlichung von Sara Wacklins Erzählungen „Hundrade minnen från Österbotten“ unterstützt.