Drei Seemeilen von der Spitze der Parkklippen im Osten liegt die Insel Sandskär. An den ruhigen Sommertagen Mitte der 1920er Jahre war die Stimme des berühmten Sängers Helge Lindberg noch lange nicht da. Während des Sommers probte er 8 Konzertprogramme auf seiner eigenen Insel und gab jedes Jahr weitere hundert Konzerte in ganz Europa. Die eigentliche Heimatstadt der Familie war Wien.
Hangossa Helge Lindberg oli ilmestys. Kauppareissuille hän tuli tervatulla talonpoikaispurrellaan ja pukeutui kalastajien lailla: sydvestiin, villapaitaan, öljykangastakkiin ja housuihin. Saarellaan hän viihtyi mieluiten alastomana, ja jos ilmat sallivat, sunnuntaisin hän sonnustautui pelkkään vyöhön. Ruumiinrakenteeltaan mies oli atleettinen ja väkevä kuin piru.
Mihin Helge ryhtyikin, aina hän pyrki ylittämään itsensä. Syntyjään hän oli ollut varreltaan heiveröinen. Äänihuulissaan hänellä oli pieni epämuodostuma, joka hoidettiin leikkauksella ja ankaralla harjoittelulla. Maailmalla Helge Lindberg tunnettiin poikkeuksellisesta hengitystekniikastaan. Hän pystyi laulamaan hyvin pitkiä fraaseja yhdellä hengityksellä, joka päättyi valtavaan crescendoon!
Helge Lindbergillä oli harvinaisen terävä pää. Hän muisti ohjelmistonsa ulkoa, lauloi 12 kielellä ja tarvittaessa murteillakin, hän luki paljon ja valitsi laulettavakseen kirjallisesti antoisia tekstejä. Kirjoittipa hän runoja itsekin, saksaksi ja ruotsiksi.
Hangossa Helge Lindberg antoi muutamia konsertteja, jotka vetivät useimmiten tuvan täyteen. Legendaarisessa Kylvettäjättärien juhlassa vuonna 1927 hän lauloi Schubertia ja suomalaisia kansanlauluja. Casinolla oli paikat 1000 hengelle, mutta kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Hangö-lehti raportoi: ”Hangossa oli taas kuin vanhaan hyvään aikaan. Täällä oli kesä ja aurinkoa, täällä oli niin paljon ihmisiä, että kaikille ei tahtonut löytyä majapaikkaa, täällä oli jahteja pullistuvine purjeineen, täällä oli nuoruutta ja kauneutta, täällä oli ministereitä ja kenraaleja, täällä oli ihmisiä ainakin kymmenestä Euroopan maasta, täällä oli kielten sekoitus, täällä oli elämää, täällä oli juhla.”
Fotos: Hanko-Museum, Sibelius-Museum.
Lähteet: Birgitta Ekström-Söderlund, Marketta Wall: Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II Hangon museon julkaisusarja no 26, 2007.
Diese Geschichte wurde mit Unterstützung des Svenska Kulturfonden produziert.