Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867 - 1951) foi um líder militar e estadista finlandês. Mannerheim se tornou o herói nacional dos finlandeses no início de nossa independência. Em 1919, Mannerheim mudou seu livro da igreja para Hanko e, no inverno de 1920, ele alugou uma villa no Grande Mäntysaari, que foi chamada de Stormhälla, Storm Rock.
Mannerheim nousi suomalaisten kansallissankariksi itsenäisyytemme alkutaipaleella. Häneen henkilöityi vapautuminen Venäjän ikeen alta. Mannerheim tunsi Venäjänsä, koska hän oli ensin palvellut keisaria upseerina useilla ensimmäisen maailmansodan rintamilla, mutta siirtynyt länteen, kun bolševikit nousivat valtaan. Mannerheimissa nähtiin oman traumatisoivan sisällissotamme ratkaisija ja rauhan takaaja. Niin ikään hänen henkilökohtaisia suhteitaan Eurooppaan arvostettiin, kun pieni, itsenäisyyttä anova Suomi tarvitsi kansainvälisen tunnustuksen.
Kun vielä tämän kaiken lisäksi Mannerheim oli hahmoltaan suurta yleisöä miellyttävä, komea, jaloluonteinen, hyvä seuramies, julkiselta käytökseltään esimerkillinen ja sivistykseltään eurooppalainen par excellence, siinä olivat suoranaisen henkilökultin ainekset. Eikä ihailu rajoittunut vain suomeen, vaan ”kosmopoliitin aatelismiehen ja sankarikenraalin karismaa, ryhtiä ja jopa kävelytyyliä ihasteltiin ulkomaiden lehtiä myöten”.
Vuonna 1919 Mannerheim siirsi kirkonkirjansa Hankoon. Itsenäisyys salli Mannerheimin hakea avioeroa Suomalaisen oikeusistuimen kautta, sillä hänen vaimonsa oli muuttanut Pariisiin loppu iäkseen jo vuonna 1901, ja hänen kaksi tytärtäänkin asuivat ulkomailla. 52-vuotias Mannerheim oli vapaa mies.Talvella 1920 hän vuokrasi Suurelta Mäntysaarelta itselleen huvilan, joka sai nimekseen Stormhällan, myrskykallio. Pian sitä ryhdyttiin kunnostamaan ja laajentamaan. Arkkitehtina Jarl Eklund.
Naapurisaaressa toiminut kahvila Café Afrika tunnettiin kieltolain aikaan ”kovasta teestään”, joka virallisesti sai ”miestä väkevämmän” terästyksensä vain asiakkaiden omista taskumateista. Humalaisten meteli häiritsi Mannerheimia, joka osti kahvilan itselleen. Pettämättömän tyylivaistonsa ohjaamana Mannerheim loi kahvilasta uniikin. Jo nimi Neljän tuulen tupa on kuin säe itämaisesta runosta.
Esikuvana oli ranskalainen maalaisravintola. Pöytäliinat olivat sinivalkoruudulliset ja koristellut liljakuvioin, astiasto sinivalkoinen, tuolit oli petsattu tummiksi, ja niissä oli narusta punotut istuinosat. Kaikilla pöydillä oli pienet soittokellot, seinillä lampetit, joissa oli kaksi kynttilää, lattioilla kaislamatot ja ikkunoilla punaisia pelargonioita. Hyllyllä rivi hauskoja, talonpoikaistyylisiä fajanssiastioita, jotka oli kerätty eri puolilta Ranskaa. Tarjoilijoiden mustaan asuun kuului valkoinen, pitsikoristeinen esiliina bretagnelaiseen tapaan. Ja kuin kirsikkana kakun päällä Neljän tuulen tuvan erikoisuutena tarjoiltiin omaa kahvisekoitusta ja omalla reseptillä valmistettua kakkua.
Mannerheim sempre tomava seu café da manhã às 9h na mesma mesa de canto: café e um sanduíche de ovo cozido por 4,5 minutos. Só então as portas foram abertas aos clientes. À noite, na hora de fechar, Mannerheim voltou a contar o caixa.Os anos 1920 soam como uma serena canção de ninar na vida de Mannerheim. Ele preferia começar seu dia de verão com um mergulho matinal. Ele apreciava o ar do mar, montava seu cavalo chamado Netuno ou caminhava como bem entendesse. Ele foi visitado por celebridades europeias, como convidados de quem ele próprio viajou. O convívio, as artes, a música e a literatura eram um refresco natural para ele, e em Hanko também foi visto na plateia de diversos eventos culturais.
Hankolaisen ravintoloitsijan, Nixu Knichterin, entisöimän Neljän tuulen tuvan seinää koristaa edelleen Mannerheimin valokuva. Kerrotaan, että samana päivänä, kun Mannerheim kuoli 1951, taulu putosi seinältä.
Texto: Sampsa Laurinen
Kuvat: Mannerheim-museon kuva-arkisto, Hangon museo. Kuvien väritys: Jussi Luostarinen. Lähteet: : Birgitta Ekström-Söderlund: Hangossa kuin ulkomailla konsanaan Hangon museon julkaisusarja no 22, 2003. Esa Lilja: Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon, HS.
Esta história foi produzida com o apoio da Svenska Kulturfonden.
Tätä ei ole toitotettu muissa medioissa.