各阶层人民都参加了旧时的庆祝活动。这个故事来自 1844 年 Sara Wacklin 的著作《Hundrade minnen från Österbotten》。
Pikisaarella toimii kaupungin telakka. Vuosittain lasketaan vesille useita täällä rakennettuja aluksia. Hetki, jolloin laiva irtoaa rakennuspaikaltaan, on todella juhlava. Kun työläiset ovat kolmannen kerran lyöneet nuijilla kiiloihin, lähtee laiva hitaasti ja majesteetillisesti liukumaan natisevilta telineiltään. Höltyneet tuet kaatuvat rojahtaen maahan sen kasvavan voiman vaikutuksesta, jolla tuo jättiläismäinen veistos, ihmiskätten mestariteos, syöksyy kiihtyvällä vauhdilla tyveneen veteen, joka kuin ärsytettynä ryntää laivaa vastaan myrskyävän meren lailla, niin että vaahtopäät heittäytyvät kauempia rantoja kohti. Mutta pian petäjästä veistetty ihme seisahtuu, omanarvontunnossaan, rauhallisena kuohuvassa helmassaan. Kohisevissa tyrskyissä kastunut lippukin tervehtii ystävällisesti laineita, ja uuden aluksen kannelta kuulutetaan laivan nimi. Silloin tuhannet hatut heitetään hurraa-huutojen saattelemana ilmaan, ja läheiset laivat vilkuttavat liehuvilla juhlaliputuksillaan riemullisen tervetulotoivotuksen uudelle sisarukselleen. Kiivastuneet aallotkin vaikuttavat malttavan mielensä ja rauhoittuvan osoittaakseen ystävällistä ja vieraanvaraista kunnioitusta vastasaapuneelle.
Eivätkä vähiten tästä kaikesta iloitse köyhät naiset ja lapset, koska nyt heillä on lupa kerätä talteen saippua, joka aluksen radalle levitettynä auttoi sitä liukumaan kevyemmin vesirajaan.
Myös työläisten ilo on suuri. Ovathan he saaneet onnellisesti päätökseen talven työn, ja nyt ovat vuorossa juhlat, lykkäjäiset, jotka varustamo aina heille tarjoaa. Jokainen, joka on nähnyt vaivaa laivan eteen, saa nyt mielin määrin suorastaan uida oluessa ja viinassa, lihaisassa hernekeitossa ynnä muussa. Juhla kestää vuorokauden, ja monella lykkäjäishumalasta toipumiseen menee kokonainen viikko.
翻译翻译；桑普萨劳里宁。
Svenska Kulturfonden on tukenut Sara Wacklinin “Hundrade minnen från Österbotten” tarinoiden julkaisua.