{"id":7261,"date":"2022-01-04T12:46:38","date_gmt":"2022-01-04T10:46:38","guid":{"rendered":"https:\/\/tarinapankki.fi\/?post_type=citadela-item&p=7261"},"modified":"2023-05-03T16:31:49","modified_gmt":"2023-05-03T13:31:49","slug":"vangit-vapaina","status":"publish","type":"citadela-item","link":"https:\/\/tarinapankki.fi\/sv\/item\/vangit-vapaina\/","title":{"rendered":"F\u00e5ngar fria"},"content":{"rendered":"
\n

Sara Wacklin beskrev ofta uth\u00e5llighet, extraordin\u00e4rt mod och en exemplarisk k\u00e4nsla av solidaritet. Men vad h\u00e4nde n\u00e4r myndigheterna l\u00e4mnade staden och brottslingarna best\u00e4mde sig f\u00f6r att ta lagen i egna h\u00e4nder? Ber\u00e4ttelsen \u00e4r fr\u00e5n Sara Wacklins bok "Hundrade minnen fr\u00e5n \u00d6sterbotten" fr\u00e5n 1844.<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 suloisena kes\u00e4aamuna, kun Oulun maaherra oli virkamatkalla, kaupungin ylemm\u00e4t virkamiehet retkeiliv\u00e4t maaseudulla ja kaikki ty\u00f6v\u00e4ki h\u00e4\u00e4ri pelloilla, niityill\u00e4, telakalla tai kalastuksen parissa, j\u00e4i rauhallisen kaupunkimme miesvahvuudesta paikalle l\u00e4hinn\u00e4 vain linnan vangit. Silloin iski heihinkin palava halu p\u00e4\u00e4st\u00e4 vapauteen, villiin luontoon nauttimaan suvisesta s\u00e4\u00e4st\u00e4. Jo aamukymmenelt\u00e4 olivat vangit p\u00e4\u00e4sseet kahleistaan irti. Sit\u00e4 ennen he olivat k\u00e4yneet vartijoiden kimppuun, haavoittaneet heit\u00e4 veitsill\u00e4, murhanneet yhden heist\u00e4 ja sulkeneet telkien taakse koko kasakkavartion, jonka aseet he riistiv\u00e4t itselleen. Puukkojen lis\u00e4ksi he k\u00e4hvelsiv\u00e4t viiloja, joilla he nyt katkoivat kahleitaan. <\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4s kotiin j\u00e4\u00e4nyt virkamies m\u00e4\u00e4r\u00e4si oitis kaupunginrumpalin soittamaan h\u00e4t\u00e4merkki\u00e4 kaikille kaduille, jotta v\u00e4ki saataisiin koolle rauhanrikkojien taltuttamiseksi. Mutta kaiken kukkuraksi oli rumpalikin halunnut nauttia suvesta ja tepastellut l\u00e4himp\u00e4\u00e4n krouviin, jossa h\u00e4n nyt loikoili t\u00e4ysin h\u00f6lmistyneen\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 viinatokkurassa. Ankaraan m\u00e4\u00e4r\u00e4ykseen h\u00e4n vastasi autuaan tyytyv\u00e4isen\u00e4 ”trum, trum, trum!” eik\u00e4 pystynyt liikauttamaan sormeaankaan. Mik\u00e4 nyt neuvoksi?<\/p>\n\n\n\n

Vaara uhkasi tulliportilla. Kaupungin t\u00e4rkein rumpu ripustettiin sijaiseksi pestatun pikkupojan kaulaan. Poika ei ollut paljonkaan rumpua suurempi, mutta h\u00e4n l\u00f6i niin mestarillisia p\u00e4ristyksi\u00e4, ett\u00e4 kokonaiset lapsi- ja akkalaumat j\u00e4ttiv\u00e4t saman tien pallonsa, katekismuksensa, rukkinsa ja taikinakulhonsa rient\u00e4\u00e4kseen jauhoisina kuulemaan suut ammollaan ja korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4 tavatonta rummutusta ja kauheaa tiedonantoa, jonka mukaan ”linnan vangit olivat vapaina ja aikeissa ry\u00f6st\u00e4\u00e4 ja polttaa kaiken, mink\u00e4 kaupungissa k\u00e4siins\u00e4 saisivat”. Kuulijoiden kauhu tarttui pian pikkurumpaliinkin, joka \u00e4kisti sanoutui irti teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n ja potkaisi ison rummun peloissaan katuojaan. Nopeasti v\u00e4rv\u00e4tyn joukkonsa k\u00e4rjess\u00e4 h\u00e4n kuitenkin riensi linnanvankilaa kohti n\u00e4hd\u00e4kseen, mit\u00e4 tuleman piti, ja osoittaakseen pel\u00e4tyille rikollisille, ettei h\u00e4n ainakaan ollut syyllinen siihen, mit\u00e4 n\u00e4ille sitten sattuisikin. <\/p>\n\n\n\n