Kauniaisissa, kuten muuallakin Suomessa, paloturvallisuutta hoidettiin 1900-luvun alussa lähinnä talkootyönä. Joillakin paikkakunnilla oli jo perustettu vapaapalokunta ja isoissa kaupungeissa toiminta perustui Yhdysvalloista kopioituun malliin. AB Grankulla, Kauniaisten huvilayhdyskunta, keräsi vuonna 1910 varoja vapaapalokuntatoiminnan käynnistämiseksi. Kauniaisten VPK, viralliselta nimeltään Grankulla Frivilliga brandkår rf, aloitti toiminnan vuonna 1913 Thurmanin puistotien läheisellä tontilla.
Paloturvallisuus oli jo vuosituhannen alussa kallista toimintaa ja resursseja oli niukasti. Vuonna 1910 järjestettiin Kauniaisissa arpajaiset, jolla oli tarkoitus kerätä rahaa paloturvallisuustoiminnalle. Tempaus tuotti 2080 mk ja 15 penniä. AB Grankulla myönsi lisäksi tontin tulevalle paloasemalle, mutta sijaintia pidettiin huonona. Yhdyskunta lahjoitti toisen tontin mutta joutui perumaan lahjoituksen, koska tonttiin oli kiinnostusta vapailla markkinoilla. Loppujen lopuksi tontti löytyi rautatien eteläpuolelta Thurmanin puistotien välittömästä läheisyydestä.
Syksyllä 1912 rakennettiin lahjoituksena saadulle tontille varasto rakennusmestari Nordqvistin johdolla. Rakentaminen maksoi 967 mk ja 16 penniä. Samaan aikaan ostettiin Helsingin legendaarisen palopäällikkö Waseniuksen avustuksella palokalustoa 1275 markalla ja 40 pennillä.
Kauniaisten VPK lasketaan perustetuksi vuonna 1913 kun se sai haltuunsa paloaseman kalustoineen ja lahjoituksena saatuja varoja. Palokunnassa oli ensimmäisenä vuonna 27 jäsentä ja puheenjohtajana toimi O.W. Fagerholm. Ensimmäiset pari vuotta yhdistyksen toiminta oli haastavaa. Jäsenmäärä kasvoi mutta sopivan johdon löytäminen oli vaikeaa. Vuonna 1915 Kauniaisten VPK otti ensimmäisen askeleen kohti puolivirallista toimintaa kun palokunta otti vastuun Kauniaisten huvilayhdyskunnan paloturvallisuudesta.
Vapaapalokunnan kalustoa uudistettiin ja vahvistettiin 1920-luvulla lahjoistusvaroilla. Ompeluseura keräsi 14051,50 markkaa, joilla ostettiin motorisoitu sammutusruisku merkiltään ”Tikkakoski” sekä vaihtoletkuja. Ensimmäinen sammutusruisku osoittautui huonoksi ja se palautettiin, myös uudempi motorisoitu ruisku jäi käyttökelvottomaksi muutaman vuoden kuluessa. Kalusto korvattiin ”Evenrud” merkkisellä sammutuskalustolla.
Kuvat: Espoon kaupunginmuseo
Kauniaisten VPK:n historian surullisin päivä sattui 26. Helmikuuta 1944. Palokunta sai hälytyksen Helsinkiin sammuttamaan tulipaloja raskaan pommituksen jäljiltä. Palokunnan kaukoauto ”Oskar Wikstedt” lähti kohti Helsinkiä, mutta matka loppui jo Kiloon auton jouduttua onnettomuuteen. Palokunnan päällikkö Nyqvist, varapalopäälliköt Nyberg ja Johansson kuolivat ja kaksi palomiestä loukkaantui vakavasti.
Vuonna 1957 Kauniaisten VPK otti askeleen kohti parempaa työturvallisuutta. Palokunnan naiset lahjoittivat ensimmäiset paineilmalla toimivat savusukellukseen tarkoitetut paineilmalaitteet. Tämän jälkeen voitiin pelastaa henkiä ja omaisuutta savun täyttämistä huoneistoista. Kalusto oli kuitenkin hyvin alkeellista. Raitisilmamaskeihin kiinnitettiin letku, jonka avulla hengitettiin raitista ilmaa sammuspaikan ulkopuolelta.
Vuonna 1962 juhlittiin palokunnan 50-vuotista taivalta mm. sammutusnäytöksellä, paraatilla ja urheilukentällä järjestetyillä juhlallisuuksilla. Vuonna 1963 sammutustyön johtaminen helpottui kun palokunta hankki ensimmäiset radiopuhelimet. Samana hankittiin myös Fargo -merkkinen ambulanssi. Rahat saatiin ”Ambulans till Grankulla” romunkeräyksen avulla. Seuraavana vuonna palokunta sai lisätiloja ja kiinteistön yhteyteen saatiin huoltoasema.
Palomiehet saivat 1970-luvulla puuvillaiset haalariin tilalle paloturvalliset vaatteet. Vuosikymmenen lopulla vapaapalokunnan oma hälytyspäivystys siirtyi Espoon palolaitokselle, joka otti myös vastuun Kauniaisten paloturvallisuudesta. Vuonna 1979 Kauniaisten VPK:sta tuli virallisesti yksi Espoolaisista sopimuspalokunnista.
Tarinapankki ovat oppaasi paikallisiin tarinoihin.
Kiinnostavaa!